Viinirypäleet ovat herkkuani (mikä ei olisi : D ). Näin viinirypäletortun ohjeen kirjastosta lainaamastani kirjasta Joka kodin leivontakirja (AJATUS kirjat), joten leipomaan...

1047980.jpg

Viinirypäletorttu

Murotaikina:

110 g ( 1 3/4 dl) vehnäjauhoja)

75 g voita

20 g (1/4 dl tomusokeria)

1 keltuainen

ripaus suolaa

1/4 vaniljatangon sisus

Pinnalle: 250 g vihreitä viinirypäleitä (siemenetön)

Kuorrutus:

250 g ranskankermaa

1 kananmuna

30 g (1/4 dl sokeria)

1/4 vaniljatangon sisus

Lisäksi:

Torttuvuoka halkaisijaltaan 18 cm

leivinpaperia ja linssejä tai herneitä paistamiseen

1 keltuainen

tomusokeria

sokeroituja viinirypäleitä

 

1. Mittaa jauhot työtasolle ja tee keon keskelle syvennys. Lisää syvennykseen kuutioitu voi, tomusokeri, keltuainen, suola ja vaniljatangon sisus. Sekoita aineet ensin keskenään ja rouhi ne sitten ryynimäiseksi suurella veitsellä (käytin taikinakaavinta). Tomi nopeasti, ettei taikina lämpene liikaa. Kääri taikina kelmuun ja anna olla jääkaapissa yksi tunti.

2. Kaaviloi taikina jauhotetulla työtasolla ja aseta levy vuoan pohjalle. Painele taikina huolellisesti reunan syvennyksiin ja leikkaa ylimääräiset taikinareunukset. Pistele pohja hyvin.

3. Leikkaa leivinpaperista vuoan kokoinen pala, aseta se vuoan pohjalle ja levitä päälle linssejä/kuivia herneitä. Esipaista torttupohjaa 220 asteessa 10 minuuttia. Ota pohja pois uunista ja voitele se keltuaisella. Paista vielä 5 min.

4. Pese ja valuta viinirypäleet. Levitä rypäeet tasaisesti esipaistetun torttupohjan päälle. Valmista kuorrutus sekoittamalla ranskankerma, muna, sokeri ja vaniljatangon sisus. Levitä kuorrutus tortun pinnalle ja paista 200 asteessa n.35 minuuttia.

5. Ota torttu uunista ja seulo pinnalle tomusokeria. Paahda tortun pintaa grillivastuksen alla, kunnes suuri osa tomusokerista on paahtunut. Koristele sokeroiduilla viinirypäleillä ja tarjoile.

 

Minulla oli hieman liian suuri vuoka, siksi rypäleet eivät peittyneet ja ulkonäkö ei ole paras mahdollinen. Ranskankerman valitsin sieltä kevyemmästä päästä ja ihan makoisaa tuli niinkin. Torttu oli minusta parhaimmillaan hieman haaleana, melkein vielä lämpöisenä.