Tänään tapahtui yksi niistä katastrofeista, mitä olen juhliin menevien kakkujen osalta pelännyt. Suurin pelko taitaa olla valmiin kakun läjähtäminen lattialle tai se, että olisi unohtanut koko kakun teon   Ei tämä kermareunan rojahtaminenkaan kivalta tuntunut. Varsinkin näin (onneksi vasta) ensimmäistä kertaa 

Joo, putosihan se. Valmista kakkua olin kuvaamassa ja ensimmäisen kuvan oton jälkeen reuna alkoi pettää ja koko sivu romahti alas kukkineen päivineen.

No, onneksi jääkaapissa on aina varakermat juuri tätä mahdollisuutta ajatellen ja aloin sähäkästi uusia vaahtoja vatkaamaan. Kaikki kukat oli pakko riisua pois ja kaapia kermat. Pinta on marsipaania ja siitä nappasin vielä osan pois, ettei seuraavakin pursotus tipu uudestaan. Kakkua pidin välillä jääkaapissa, ettei lämpene. Uuteen vaahtoon lisäsin sitten turhankin paljon vaniljakastikejauhetta (sitä ei ollut edellisessä kermassa) ja uusista pursotuksista tuli paljon keltaisemmat. Huh, kiirettä piti, mutta ehdin kuitenkin.

Tässä lopputulos.

Ongelmat johtuivat todennäköisesti seuraavista syistä:

1. Marsipaanipinta oli liian lähellä reunaa ja pursotukset tulivat siten liiaksi sen päälle. Yleensä kannattaa mitoittaa kaulittu kuorrute pienemmäksi kuin mitä kakun pinta on.

2. Koska kasasin kakun kääretorttulevyistä, ei kakku eikä kakun sivureuna olleet "timmissä paketissa" kuten vuokaan koottuna ja siinä tekeytyneenä on. Kuorrutin kakun kyllä kermavaahdolla ennen pursotusta, jotta siinä oli kermalle tarttumispintaa, mutta silti. Kakun yläreunat taisivat  vielä viettää pyöreästi alaspäin.

3. Reunapursotuksena käytin lehtityllalla tehtyä röyhelöpursotusta, joka on näyttävää ja kermaa säästävää. Tosin röyhelöitin tuon ensimmäisen version niin tehokkaasti, ettei pursotus ottanut tarpeeksi kakkuun kiinni.

4. Kakku oli korkea eli pursotusta tulee pitkälti pystysuoraan.

5. Loppusilauksena tulee kukat, joiden asettelu sai ketjureaktion aikaan. Tosin nämä sokerimassasta tehdyt kukat ovat tosi kevyitä. Niiden paino tuskin vaikuttaa.

6. Kostea, lämmin ilma.

 

Seli, seli seli...... aina noita selityksiä löytyy, mutta ensi kerralla suurta kakkua tehdessä täytyy olla huolellisempi. Taloissakin perusta on tärkeä, näin se on kermakakuissakin

Kakun sisältä löytyy mansikka-kerma-rahkavaahto,  mansikoita ja mansikkahilloa. Munia kakkuun meni 16 kpl. Koristeeksi toivottiin hahmoa, joka kuvaa ripille pääsevää (shoppailusta pitävää) neitokaista. Mekosta, kengistä ja kampauksesta sain valokuvan. Toivottavasti sain jotain oikeaan suuntaan. Kengät ovat kyllä oikeassa elämässä huomattavasti sievemmät. Niin sievät, että massasta niitä en saanut tehtyä ja pikeeristäkin pursotettuna ovat kömpelöt.

Neito on käynyt shoppailemassa ja askarteli helmistä ristin rippijuhlan kunniaksi.

Onneksi kukkiakin oli varalla ja muutamat kerman alle jääneet sain korvattua. Gerberoiden lisäksi tein pikkuliljoja.

Lisäksi tein kolme hyydykekakkua ja macaron-leivoksia, mutta niistä lisää myöhemmin