Nopeasti aika on sujahtanut, kohta kaksi vuotta on tullut tätä blogia pidettyä. En olisi uskonut, että intoa riittää näin pitkälle. Varsinkaan, kun en alunperin aikonut blogia edes perustaa. Mistä kaikki sitten oikein alkoikaan?

Aikaisemmin en ollut mitenkään innokas netin käyttäjä. Lähinnä maksoin laskut ja Googlesta hain jotain tarvittavia tietoja silloin tällöin. Kolme vuotta sitten olin äitiyslomalla ja jotain leivontaohjetta etsiskelin netistä. Törmäsin Ullanunelma-blogiin (nykyään Elämä makeaksi) ja hämmästelin silmät pyöreinä upeita kakkuja sekä koristeita. Olin kyllä vanhemmille tyttärille tehnyt synttärikakkuja ja yrittänyt vääntää jopa Barbikakkuakin, mutta löytämäni maailma oli jotain ihan muuta.

Blogimaailma oli muutenkin outo ja uusi, mutta pian löytyi lisää mielenkiintoisia blogeja. Hellapoliisi, Sekasoppa, Kaurislapsi, Merjan leivonta ja askartelusivut  ja moni muu tuli tutuksi. Ensin vain katselin mahtavia tuotoksia, sitten jopa uskaltauduin kommentoimaan. Viimein halusin kokeilla itsekin jotain. Ensimmäinen marsipaanityö tuli kummityttöni synttärikakkuun. Koskaan ennen en ollut marsipaania käsitellyt ja ajattelin silloin, ettei tästä materiaalista voi ikinä muotoilla yhtään mitään. Sehän sulaa käsiin! Sain kuin sainkin Uglydoll-hahmon aikaan ja tässä koko komeus. Huomioikaa upea kuvauksen taso :D

Sydän ja ruskeat pursotukset ovat suklaata. Kakuntäytteitä en enää muista.

1242839183_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ullalla oli Lukijoiden omat kakkukuvat-sivusto (löytyy vieläkin täältä), jonne saattoi lähettää omia kuvia (kuten nykyään Ullanunelman nettikaupan sivuilla, täällä). En osannut sitäkään tehdä itse, mutta kummityttöni lähetti koneeltaan ensimmäisen tuotoksen.

Opiskelin netin kautta lisää kakkujuttuja ja harjoittelin vauvan nukkuessa uusia asioita. Ostin muutaman englanninkielisen kakkukirjan ja taas kokeilin ja opettelin lisää eli kaikki tähän mennessä oppimani on itseopiskeltua.

Tämän kakun tein vieraille, jotka tulivat vauvaa katsomaan :D

1242839214_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tutustuin myös vaahtokarkkimassaan ja marsipaaniin lähemmin ja yritin muotoilla niistä jotakin esim. täällä. Samalta sivustolta löytyy muitakin tekeleitäni, osa onkin blogini alussa esillä.  Muotoiluvälineitä, värejä ja muita erikoistarvikkeita ei minulla ollut, mutta pikkuhiljaa aloin hankkia niitä. Aika vähälläkin pääsee alkuun. Opettelin lähettämään kuvia ja sain paljon mukavia kommentteja esim. Sitruunamarengilta, Ruusumammalta ja Pinkmamalta. Minua kannustettiin oman blogin perustamiseen ja aluksi se tuntui aivan liian hankalalta ajatukselta. Kummityttöni piti siihen aikaan myös omaa blogia ja laittoi minulle homman alkuun. Kiitos Maiju, ilman alkuapua tuskin olisin pitkälle pötkinyt.

Miksi sitten juuri kakkuihin ja koristeisiin innostuin? Nehän syödään pois ja koko vaiva häviää hetkessä. Koristeet saattavat säilyä pitempään, mutta ei kuitenkaan loputtomiin. No, sehän se siinä on juuri hauskaa. Aina saa tehdä uuden ja mieluiten entistä paremman. Aikaisemmin tein enemmän askarteluja, mutta niitä alkoi kertyä ympärille ja sukulaisetkin taisivat jo saada oman osansa.

Onneksi kaikkia kakkuja ei tarvitse syödä itse. Tutuille tulee tehtyä aika paljon, mutta varsinaisia tilaustöitä en voi tehdä, vaikka joskus mielenkiintoisen tarjouksen saadessa mieli tekisikin. Muutenkin olisi intoa kokeilla vaikka mitä ja toteuttaa erilaisia ideoita, mutta harrastukseen ei voi kaikkea aikaa laittaa. Samoin tarvikkeiden hankinnassa joutuu käyttämään harkintaa. Vaikka kakunkoristelu on hauskaa, tärkeintä on kuitenkin, että kakku maistuu hyvältä. Tavallinen mansikkakakku on välillä se parhain kakku!

Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille sekä kanssabloggaajille kuluneesta kahdesta vuodesta. Yksin täällä tuskin olisi pitkään viitsinyt jorista :D

Laitan vielä myöhemmin arvontaa pystyyn "synttäreiden" johdosta Hymy