Tuoksuherne on yksi kesän suosikkikukkiani ja melkeinpä joka vuosi niitä kasvimaalla onkin kasvamassa. Sieltä on ihana poimia kukkia maljakkoon, mutta sitä aikaa saa vielä odotella. Tällä välillä voi väsäillä kukkia sokerimassasta

Lähikuvaa.

Kukat ovat minusta helppoja ja suhteellisen nopeita tehdä, vaikka ohjeistus saattaa vaikuttaa monimutkaiselta. Käytin hennon vaaleanpunaista sokerimassaa, kun sitä sattui olla kaapissa. Osan värjäsin tummemmaksi pinkiksi Wiltonin Rose-pastavärillä. Muottia tuoksuherneisiin minulla ei ole, mutta käytin netistä kopioimaani paperimallia. Aikaa leikkaamiseen toki menee, muotit olisivat kyllä kivat. Paperimuottien leveys on 3,5 cm ja korkeus n. 2,5 cm. Pieni metallimuotti on n. 1cm.

Rautalangat eivät vieläkään oikein kiehdo kakuissa, vaikka joskus voisi kokeilla kimpun tekemistä sokerimassakukista. Käytin kukissa ohutta, kuivaa riisinuudelia. Tarkoitus kukkia ei ole syödä, mutta se ei kauheasti haittaa, vaikka söisikin. Riisinuudeli on sen verran helposti pureksittavaa ja mautonta. Ainoa huono puoli on se, että ne hajoavat herkästi kukkia tehdessä. Yksi vaihtoehto on käyttää rautalankaa ja ottaa kukka irti ennenkuin se on täysin kuivunut.

Riisinuudelit värjäsin elintarvikespraylla vihreäksi ja sudin päähän hiukan elintarvikeliimaa.

Muotoilin sokerimassasta pienen pötkylän ja liitin sen riisinuudeliin. Koko määräytyy muottien koon mukaan.

Tein useampaa kukkaa samaan aikaan. Näin osa kuivui sillä välillä, kun toiset valmistuivat eteenpäin eli seuraavaan käsittelyyn otetaan se ensimmäisenä tehty. Varresta tarttui vihreää mukaan pötkylään, mutta se ei haittaa.

Kaulin sokerimassan ohueksi levyksi ja otin pisaranmallisella muotilla palan. Siirsin palan vaahtomuoviselle muotoilumatolle.

Reunat ohensin ja levitin leveämmäksi marsipaanityövälineellä. Myös pallopäinen työväline käy tähän.

Elintarvikeliimaa sivellään palalle.

Pala kiepautetaan ympärille (vielä kuvassa olevan nuppusen toinen reuna keskelle) ja taas jätetään kuivahtamaan alustalle. Tomuttelin nuppuseen hiukan vihreää ja sitä väriä, mitä ovat muut tulevat terälehdet.

Taas kaulitaan sokerimassa ohueksi levyksi. Massaa kannattaa ottaa käsittelyyn aina pieni pala kerrallaan ja laittaa heti ylijääneet muovin alle, koska sokerimassa kuivuu nopeasti. Paperimuottia seuraten leikataan pala irti.

Jälleen ohennetaan reunat ja rypytetään. Rypytys tapahtuu siten, että ohennetaan yhdestä kohdasta hiukan enemmän, jätetään väliä ja taas ohennetaan. Yleensä käyn palan ensin kevyesti ohentaen ja sen jälkeen teen tuota rypytystä halutun määrän.

Siirsin palan toiselle vaahtomuovipalalle, ettei tuo toinen sotkeennu tomuväreihin. Tomutin kappaleen ja painoin kevyesti keskeltä, jotta pala taittuu paremmin liitettäessä. Tässä laitoin hiukan vihreää yläosaa ja muutoin violettia/tummaa pinkkiä. Yksivärisiä/tasavärisiä kukkia ei tarvitse tomutella :D

Jälleen liimaa ja kohdistin alkunupun keskelle. Seuraavaa vaihetta en pystynyt kuvaamaan, mutta toisella kädellä pidin varresta (läheltä kukkaa) ja toisella kaadan varovasti vaahtosientä ylösalaisin.

Pala kiinnitetään kevyesti nipistäen keskeltä. Palan alaosan (nipukan) voi painella kiinni paremmin jollain marsipaanityövälineellä. Näin tulee siisti kukka.

Kukka siirretään foliolle kuivumaan. Siirto tapahtuu helpoiten ottamalla foliolla kukka vastaan ja kaatamalla se oikeinpäin. Foliota muokkaamalla saa kukasta niin leveän tai supussa olevan kuin haluaa. Jälleen jätetään kuivumaan. Juuri näissä siirroissa on tuo varsi kätevä (tosin pari kukkaa tuhosin riisinuudelin katketessa).

Ennen viimeisen terälehden liittämistä kuivahtanut kukka tupsutellaan tomuvärillä myös ulkopuolelta. Kukka kannattaa tomuttaa tuettuna folioon, vaikka se pysyisikin muodossaan. Riisinuudeli kun ei kestä kovaa käsittelyä.

Viimeiselle terälehdelle tehdään sama käsittely.

Kohdistetaan kukka keskelle ja taas se käännetään vaahtomuovisientä apuna käyttäen. Nipistetään kiinni, mutta varotaan ison vekin syntymistä keskelle.

Kukka kuivumaan.

Kesä talven keskellä

Pinkkiä