Heleen's hobbies-blogin pitäjä vinkkasi minulle Hävikistä herkuksi-tempauksesta, jonka Facebook-sivu löytyy täältä. Hänellä on myös erittäin hyvä kirjoitus aiheesta täällä. Asiaan kannattaa paneutua, sillä ruokaa ei pidä kohdella yliolkaisesti. Ruoka maksaa, sen tehotuottaminen kuluttaa luontoa (varsinkin maailman vesivarantoja) ja ruuan tuhlaaminen tuntuu muutenkin ikävältä. Mieluummin satsaa laatuun kuin määrään. Tunnustan, en ole mikään malliesimerkki. Aika helposti hiukankin vanhalta vaikuttavat, mutta vielä käyttökelpoiset tuotteet lipsahtavat bioastiaan. Sen ainakin olen jo oppinut, että vältän ostamasta kaikkia uusia, erikoisia hilloja tai muuta vastaavaa, koska ne jäävät yleensä kaapiin käyttämättöminä. Ajatuksia erikoisten herkkujen tekemiseen on vaikka kuinka, mutta toteutus ontuu tai unohtuu kokonaan.

Suurin leivontahävikki minulla syntyy kananmunankeltuaisista pikeerin teon yhteydessä. Siihen voi etsiä ratkaisua käyttämällä esim. valkuaisjauhetta tai marenkijauhetta. Heleen's hobbies-blogista bongasin tämän näköisen valkuaispakkauksen. Kuitenkin tuntuu siltä, että mieluummin käyttäisin ihka oikeita, suomalaisia kananmunia. Suosi suomalaista-tyyliin. No, mitä sitten tehdään niille kaikille keltuaisille? Niistä voi ainakin valmistaa jäätelöä, majoneesia, curdia, vaniljakastiketta, crème brûléeta tai upottaa ylimääräisenä pullataikinaa+voiteluun.

Kotilieden parhaat leivonnaiset-kirjasta löysin herkullisen mustikkatortun ohjeen, johon tulee pelkästään keltuaisia. Tykkäsin piirakasta, mutta vielä harvinaisempaa on, että mieheni pitää jostain leivonnaisesta. Illalla suuntasin jääkaapille pienelle iltapalalle mustikkapiirakka mielessäni ja siellä oli hylly tyhjää täynnä. Mies ja lapset olivat napsineet lopun piirakan suihinsa

Kauniiksi tätä ei kyllä voi sanoa. Käytin pakkasen uumenista pakastemarjoja (sopii myös hävikin torjuntaan) ja paremmin tähän torttuun sopisi tuoreet marjat. Siistiä palaa oli mahdoton leikata, vaikka laitoin hyytelösokerista kiilteen marjojen päälle.

Sitruunainen mustikkatorttu

Pohjataikina:

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

125 g voita

2 rkl vettä

1 keltuainen

Täyte:

2 dl vettä

3 rkl Maizena-maissitärkkelysjauhoa

1 dl sokeria

1 sitruunan raastettu kuori

1 sitruunan puristettu mehu

50 g voita

2 keltuaista

Pinnalle:

5-10 dl mustikoita (laitoin osaksi vadelmaa, kun oli pieni rippu yhden rasian pohjalla)

(pensasmustikoita)

(1/2-1 dl musta- tai punaherukkahyytelöä) Tämän tilalle laitoin hyytelösokerista kiilteen.

 

1. Mittaa ainekset monitoimikoneeseen ja pyöräytä taikinaksi TAI nypi jauhot sokeri ja voi murumaiseksi seokseksi ja lisää keskenään sekoitetut kylmä vesi ja keltuainen nopeasti joukkoon. Kääri taikina kelmuun ja anna jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

2. Ota taikina jääkaapista vähän ennen leipomista lämpenemään. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kauli taikina ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Muovaa foliosta panta ja tue taikinareunat pannalla. Paista 200 asteessa 10 min. Poista foliopanta ja paista vielä noin 5 min tai kunnes on kypsä.

3. Mittaa vesi, maissijauho, sokeri ja hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori sekä puristettu sitruunamehu kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen kiehuvaksi, kunnes sakenee. Ota kattila liedeltä ja lisää voi ja keltuaiset. Sekoita tasaiseksi.

4. Kaada sitruunakiisseli piirakkapohjalle. Anna jäähtyä.

5. Kaada mustikoita sitruunakiisselin päälle. Pensasmustikoiden joukkoon voi sekoittaa herukkahyytelöa, mikä antaa mustikoille metsämustikkamaista hapokkuutta.

 

Nam! Kirpsakkaa ja makeaa samaan aikaan.

Kun mietin tätä Hävikistä herkuksi-teemaa, ajattelin muutenkin leivontaohjeiden aineksia. Parhaimpia ohjeita ovat sellaiset, johon käytetään helposti pilaantuvista aineista koko purkki jotakin esim. kermaa tai tuorejuustoa. Näin ei jää mitään rippeitä jääkaappiin lojumaan. Aina se ei onnistu, mutta silloin voisi miettiä jo valmiiksi, mihin sen lopun laittaisi. Samalla leipomisella tekaisisi vaikka kahvikakun, minne lopun esim. kermasta voisi heittää. Tarkoitus kuitenkaan ei ole, että tästä seuraa oravanpyörä. Ostat aineksia, joita hyödynnät ohjeissa, johon tulee lisää ostettavia aineksia, joista taas jää hävikkiä. Tai jos käytät vielä lisää raaka-aineita leivonnaiseen, josta itsestään syntyy jätettä. Eli syöjiä leivotuille herkuille pitää löytyä vaikka naapureista